Baysix muodostui Tapiolan lukiossa 1976-78 musisoineen White Label -yhtyeen pohjalle, jonka olivat muodostaneet
Vuonna 1983 musisointi alkoi uudelleen, kun opiskeluihinsa keskittyvien Eero Halmeen ja Jukka Kaarion tilalle värvättiin kitaristit Aarno ”Ako” Kiuru sekä Antti Aumo. Laulutaitoinen multi-instrumentalisti Kaarle Mannila löydettiin Kauniaisten nuorisotalolta bassottelemasta Richard ”Tipe” Johnsonin ja Ben Granfeltin silloisessa Code5-bändissä.
Ensimmäinen treenikämppä sijaitsi rapistuneessa kellarissa Sofiankadulla, vastapäätä UMOn harjoitustiloja. Koska kämpässä ei ollut muita vuokralaisia, voitiin harjoituksia järjestää varsin tiheään.
Omia biisejä oli runsaasti, sillä Markus Miikkulaisen ja Ari Ilaskiven lisäksi Antti Aumon kynästä lähti varsin soittokelpoista materiaalia, jossa oli aistittavissa selkeästi Steely Dan -henkeä. Baysixin oma materiaali henki alusta alkaen vahvasti amerikkalaista musiikkikulttuuria, vaikutteita oli ammennettu vaihto-oppilasvuosilta, jolloin oli kuunneltu etenkin Eaglesin, Doobie Brothersin, Springsteenin, Jackson Brownen ja J.D.Southerin tuotantoa.
80-luvun alkupuoli ja keskivaihe oli vielä vahvasti ”uuden aallon” sekä tekno-musiikin aikakautta, joten varsinkin kotimaassa Baysix oli rohkeasti valtamusiikista poikkeava bändi.
Baysix teki ensimmäiset demo-äänitykset jo 1983 Millbrook-studioilla, mutta vasta 1985 — parin vuoden keikkailun jälkeen — saatiin ensimmäisestä singlestä sopimus EMIlle. T.T. Oksalan tuottama "Heroes of a Broken Heart" voittikin heti Levyraadin ja bändi sai lisää mainetta radioaalloilla ja lehtien palstoilla.
Koska bändissä oli tuolloin kaksi lead-laulajaa, oli valinta A-puoleksi vaikea, sillä B-puolelle jäänyt "No Tears at All" oli Ako Kiurun tulkitsemana varsin toimiva balladi. Itse asiassa Levyraadin voiton myötä Juha Mieskonen henkilöityi vahvemmin ykkösvokalistiksi ja lauloi jatkossa valtaosan bändin kappaleista. Teknisesti taitava Kaarle lauloi pääasiassa taustoja, mutta kohosi "Love Zone" -sinkulla lead-laulajaksi ja sai myös uudella "Secrets and Lies"-levyllä yhden lead-osuuden.
Varsinaisesti Baysix aloitti keikkailun vuonna 1984, päästen mukaan jo varsin nopeasti isommillekin areenoille. Kesäkuussa Alvarin aukioilla Otaniemessä tykitettiin Dingon ja Bluesoundsin seurassa, pari viikkoa myöhemmin Kaivopuistossa yhdessä Popedan, Dingon ja Mikael Wiehen kanssa 30.000 kuulijalle!
Vuonna 1985 naapuruus UMO:n kanssa poikikin yhteisen Suomen kiertueen, jolla kosiskeltiin sekä nuoria että varttuneempia kuulijoita. Matkaa tehtiin hienolla bussilla ja asuttiin ensiluokan hotelleissa, joten kiertue-elämä maistui melkoisen hyvältä. Keikat soitettiin konserttisaleissa ja urheiluhalleissa, nimikirjoituksia jaeltiin ja pidettiin hauskaa.
Kiertueen jälkeen Antti Aumo jätti yhtyeen ja kesä 1986 soiteltiin etupäässä uutta ohjelmistoa Kaskisaareen vaihtuneella treenikämpällä. Broadcastissa soitellut Seppo Allinen oli tullut basistiksi Kaarlen keskityttyä perkussioihin ja toisiin koskettimiin. Uusia kappaleita tehtiin urakalla ja niiden myötä saatiin levydiili Chrisse Schwindtin Kompass-yhtiölle.
Uuden levyn äänitykset aloitettiin kesällä 1987, jolloin tuottajina häärivät amerikkalainen Warren Schatz ja Miri Miettinen. "Stories"-levy miksattiin New Yorkissa ja siltä eniten radiosoittoa sai "Hey Sister" -biisi, joka oli kokonaisuudessaan Markuksen käsialaa. Fonia soitti levyllä UMO:sta tuttu Pentti Lahti. Kitaraan oli tullut jo White Labelissa soittanut Jukka Kaario. Samalla Allisen Sepi jäi matkasta Juhan ja Kallen vuorotellessa bassossa.
Baysix panosti alusta alkaen kunnon stemmalauluun ja keikoiltakin tuttu "The Sugartones" – eli Johanna Almark sekä Kristina Klockars lauloivat myös levyn taustoja. Nykyisin Kaarle ja kapellimestaritutkinnon suorittanut Johanna ovat naimisissa ja heillä on neljä musikaalista lasta.
Baysix ei ollut koskaan keikkailun suhteen ainakaan yli-innokas. Keikat tehtiin mieluiten etelässä — ei siis kovin kaukana Helsingistä. Koska lähiseuduilla riitti hyviä keikkapaikkoja, ei epämukavaa matkailua koettu mielekkääksi. Linnanmäki, Espan lava, Hietsun festarit, jenkkifutiksen loppuottelut ja Alibi, Café Metropol sekä muut pääkaupungin keikkamestat tulivat tutuiksi.
Satunnaiset keikat Hyvinkäälle ja Tampereelle saivat jäsenissä ihmettelyä: "Ai miks sinne asti??" Tässä vaiheessa kitaristiksi pestattiin Jaakko Kiikeri Ako Kiurun ilmoittaessa muun elämäntilanteensa olevan este bändissä jatkamiselle. Näihin aikoihin yhtyeeseen rekrytoitiin basson varteen Jukka Packalén, joka vapautti Mannilan soittamaan perkussioita.
1988 Baysix sai yllättäen keikkakutsun rapakon taakse USA:n länsirannikolle. Tilaisuus oli jo niin houkutteleva, että sinne ei emmitty lähteä. Kiertue sai myös ESEKin tukea, joten taloudellista riskiä ei tarvinnut ottaa. Matkalle lähti mukaan myös bändin tuolloinen manageri Timo Tolsa sekä taustoja laulava Johanna Almark.
Keikat tehtiin Washingtonin osavaltiossa Seattlen ympäristössä ja Tacomassa, sekä päivän ajomatkan päässä Idahossa. Konserttipaikkoina olivat lähinnä yliopistot sekä muutamat roadhouse-tyyppiset saluunat. Sikäläinen keikkajärjestäjä tarjosi bändin käyttöön tekniikan, roudarit, ääni- ja valomiehet sekä autokaluston.
Baysix soi myös kolmella radiokanavalla, joihin yhtyettä myös haastateltiin. Parin viikon kiertueen jälkeen osa bändistä jäi vielä San Franciscoon lomailemaan viikoksi. Loma oli paikallaan, sillä levydiiliä amerikkalaisen yhtiön kanssa kiertue ei odotuksista huolimatta poikinut.
USA:n kiertueen jälkeen Baysix jäi pitkälle tauolle. Uusia biisejä syntyi, osa niistä jopa äänitettiin demovaiheeseen saakka. Bändin jäsenet musisoivat kukin omilla tahoillaan ja välillä yhdessäkin.
Juha Mieskosen oma yhtye Mieskone teki 90-luvulla jo useita levyjä ja keikkaili varsin ahkerasti. Ari Ilaskivi muutti pariksi vuodeksi Englantiin ja sieltä palattuaan soitti useissa yhtyeissä sekä studioprojekteissa, joista yhtenä Martti Rechardtin ja Seppo Allisen kanssa suomenkielistä pop-progea soittanut Aurinkomaa.
Markus Miikkulaisen soitto keskittyi lähinnä kotistudioon, Kaarle Mannilan kiertäessä taas Afrikan ja Kuubankin kautta aina Euroviisujen taustakuoroon ja lukuisille levyille. Jukka Kaario soitti bluesia ja esiintyi Ranskassa ja Sveitsissä, Jukka Packalén teki omaa progressiivista musiikkiaan ja soitti Controllerissa ja muissa firmabändeissä. Jaakko Kiikeri päätyi Hectorin ja Kaija Kärkisen bändeihin kun kiireiltään Kitarapajasta kerkesi.
Vuonna 1999 bändi kokosi voimansa ja esiintyi nopealla päätöksellä Arin 40-vuotisbileissä helsinkiläisessä ravintola Highlightissa noin 200 hengelle. Jukka Kaario juuttui lentolakon vuoksi Tukholmaan, joten keikalla hänet korvasi Martti Rechardt. Vastaavasti Ako Kiuru oli palannut bändiin tuoksi illaksi. "Heroes of a Broken Heart", "God Loves the Rain" ja muut tutut biisit toimivat yllättävän hyvin, joten ilmaan jäi vähintäänkin odotuksia jatkosta.
Vuonna 2004 vanha ystävä Juhi Auer kutsui Jukka Kaarion ja Ari Ilaskiven San Diegoon, jossa keskusteltiin Baysixin tulevaisuudesta. USA:n kiertueen jälkeen bändi oli aika hajalla, mutta 1999 tehty yksi keikka oli eheyttänyt tunnelmaa selvästi. Eli kuten sanonta kuuluu, aika parantaa haavat…
Vuonna 2005 päätettiin julkaista promotarkoituksiin 10 kappaleen kokoelmalevy: "Turn It Up". Sen jälkeen oli tarkoitus paneutua siihen Baysixin parhaimpaan levyyn. Uutta materiaalia oli kasassa ja toisaalta vanhatkin levyttämättömät biisit olivat ajattomuudessaan olemassa olevaa "levyreserviä"...
Uuden levyn äänitykset alkoivat kesäkuussa 2005 Lohjalla Sound Factory -studioilla ja mukaan vierailijoiksi kutsuttiin vanhoja ja uusia kavereita. Varsinainen lineup oli sama kun jenkkirundilla, mutta lisäksi uudelle levylle kävivät oman panoksensa antamassa myös Jaakko Kiikeri, Rechardtin Masa, Allisen Sepi, Ako Kiuru, Robin Wikman, Isko Isotalo, Tipe Johnson, Tiitu Arasola, ja Miettisen Miri. Tuottajan ominaisuudessa ja levyn äänittäjänä toimi Kimmo Lehtiö.
Uusi "Secret and Lies"-levy julkaistiin kesällä 2006. Tutustu levyyn!